Noin puolentunnin kuluttua liosta on kertynyt tarpeeksi, muutama desi. Sapa sekoitetaan
kirkaaseen viinaan ja veteen ja paikan omistaja, vanha herra Phe, jakaa juoman pienissä laseissa paikallaolijoille.

Maljoja kilistellään. Karhu työnnetään takaisin viereiseen pimeään huoneeseen, missä sillä on oma metallihäkki noin kolmenkymmenen muun karhun seurassa.

Karhut ovat esimerkki villieläimistä, jotka ovat useimmissa Kaakkois-Aasian maissa joutuneet tukalaan asemaan. Suomen kokoisessa Vietnamissa maan 80 miljoonainen väestö kasvaa nopeasti. Vietnaminsodan jälkeisen synnytysboomin tuloksena yhä useampi on tullut hedelmällisyysikään. Samalla hurja lähes 10 prosentin vuotuinen talouskasvu on onnistuneesti nostanut miljoonia ihmisiä keskituloisten kastiin. Heidän kulutuskysyntänsä kohdistuu aiempaa enemmän myös villieläimistä saataviin tuotteisiin ja hyödykkeisiin.

Mutta Vietnamissa erityisesti kansainvälistyminen ja globalisaatio lisäävät eläimiin kohdistuvia paineita. Kiinassa ja Etelä-Koreassa noin sadalla miljoonalla keskituloisella tai varakkaalla henkilöllä on lähes määrätön halu ostaa eläinrohtoja, joita kiinalaisen lääketieteen mukaisesti käytetään mitä erinlaisimpiin vaivoihin. Köyhemmästä Vietnamista satojatuhansia villieläimiä kuljetetaan elävinä ja kuolleina rajan yli -joko laittomasti tai hallinnon myöntämillä luvilla- Kiinan puolelle.

”Karhuviina on hyvin suosittua, ja tänne tulee ihmisiä kaukaa ja ulkomaita myöten”, kertoo Ong Phê, karhuravintolan 75- vuotias omistaja. Hän oli ensimmäisiä, joka Vietnamissa aloitti karhujen sappinesteen keräämisen 15 vuotta sitten. Karhuviinan avulla Phe on maan yleiseen varallisuustasoon nähden luonut mahtavan omaisuuden, nelikerroksienen talo on upea ja pihalla seisoo musta BMV.

”Minulla on täällä satakunta karhua ja ne voivat elää tarhassani kymmenenkin vuotta. Uusia karhuja saan Vietnamin luoteisosien metsistä ja ulkomailta, Laosista ja Indonesiasta”.

Ong Phe esittelee avoimesti yhtä karhujen säilytystilaa. Lähes pimeässä kivivarastossa on parikymmentä rautahäkkiä ja kussakin yksi aasianmustakarhu. Osa karhuista makaa häkin pohjalla, osa ynisee tai parkuu kipujaan, osa heijaa edestakaisin pakkoliikkeitä ja hakkaa kuonoaan häkkiä vasten. Sekopäisten ja huonokuntoisten karhujen jatkuva ulina on ainakin eurooppalaiselle kuulijalle piinallista. Vaikeissa oloissa ja sappinesteen keräämisen aiheuttamien tulehdusten seurauksena karhuista kuolee ainakin joka kymmenes vuosittain.

”Mikäs niillä, hyvin ne täällä viihtyvät. Mutta luonnossa karhut ovat erittäin vaarallisia ja aiheuttavat paljon haittaa ihmisille, ja on hyvä että saamme niitä tänne tarhaan. Tosin Vietnamin puolelta ei karhuja enää tule niinkuin ennen”, Ong Phe lisää, ja antaa yhden karhun nuuhkia kättään kaltereiden välistä.

Kirjallisten lähteiden mukaan valkoisen kauluksensa nojalla sepelkarhuiksi kutsuttavat eläimet syövät 90 prosenttisesti kasviksia ja ihmistä ne pyrkivät luonnossa peloltaan aina väistämään.

Aasiankarhu on kuolemassa sukupuuttoon useissa maissa Kaakkois-Aasiassa. Paitsi metsästys ja pyynti sen asemaan heikentävät laajat luonnonmetsien hakkuut. Yksin Vietnamissa on saamiemme tietojen mukaan yli sata karhuravintolaa ja niissä yhteensä 5000 - 7000 karhua. Jotta bisnes jatkuu entisellä tasolla, niin luonnosta on joka vuosi vangittava ja ulkomailta salakuljetettava (Kambotseasta, Laosista, Myanmarista) tilalle satoja uusia karhuja.

Aasian karhut kuuluvat kansainvälistä villieläinkauppaa säätelevään CITES -sopimukseen, jossa Vietnamkin on mukana. Sen mukaan karhuja ei saa kuljettaa ilman erityisen painavaa syytä ja lupa-asiakirjoja maasta toiseen. -Karhun sappinesteen tuottaminen on meillä virallisesti hallinnon kieltämää toimintaa, mutta käytännössä asioihin ei ole puututtu, selittää Hanoin eläintarhan johtaja Thuc Si Le hieman vaivautuneena. Tarhassa on mm. takavarikoituja tiikereitä ja harvinaisia fasaanilajeja, jonka linturyhmän maailmanjärjestön puheenjohtaja Le on.

-Myös tiikerin sisäelimistä ja ruhosta tehtyjä lääketuotteita himoitaan varsinkin Kiinassa, ja siksi Vienamissakin on rauhoituksesta huolimatta näitä isoja kissoja luonnossa vain ehkä 5 - 10 yksilöä jäljellä. Lisäksi sademetsien tietyt erikoiset fasaanit on täällä miltei metsästetty loppuun.

Karhutuotteita mainostetaan Vietnamissa avoimesti katujen varsilla ja värikkäissä esitteissä. Toiminta saa jatkua osin lahjonnan kautta . Karhuviina on erittäin haluttu tuote varsinkin hallinnon johtohenkilöiden ja virkamiesten keskuudessa. Niinpä karhuravintoloiden sapatuotannosta meneekin suoraan iso siivu tärkeimmille virkamiehille ja valvontaviranomaisille.

Erityisen arvostettu lahja on karhunpentu, joka on pantu kokonaisena viinaa sisältävään lasitölkkiin. Myös karhunkäpälästä valmistettu ateria on haluttu mutta hintava herkku hienoissa ravintoloissa.

Vienamissa on paljon ihmisiä ja heidän on jotenkin hankittava elantonsa, kertoo kirjanpitäjänä työskentelevä Son Nguen. -Kun karhut on loppu niin ihmiset löytävät jonkun toisen tulolähteen. Ja onko asiassa mitään sen kummempaa kuin teillä Suomessa. Luin lehdestä, että Pohjoismaissa tarhataan kettuja eikä niitä edes voi syödä!

Vietnamilaisessa kulttuurissa suhtautuminen eläimiin on kuitenkin melko erilaista kuin meillä länsimaissa, missä monien eläinten asema lemmikkinä ja luonnonsuojeluajattelu ovat vaikuttaneet asenteisiin. Esimerkiksi Son pitää koiranlihasta, jota aika harva meistä eurooppalaisista pistää suuhunsa.

-Varsinkin kuun lopussa jos syön koirapaistia niin se tuo onnea raha-asioissa. Apinan aivojen syönti taas antaa ihmiselle älykkyyttä, hän kertoo.

Virallisesti länsimainen lääketiede on vallalla Vietnamissa, mutta ihmisten mielissä luonnon rohdoilla on vahva asema. -Syödyn eläimen voima ja muut hyvät ominaisuudet siirtyvät ihmiseen. On myös kokemusta siitä, että lukuisat sairaudet ovat parantuneet eläinrohtojen avulla, Son kertoo.

Monet kaikkein tavallisimmatkin eläimet ovat rajusti vähentyneet Vietnamissa, koska niitä kerätään runsain mitoin vientiin Kiinaan ja myyntiin kaupunkien toreilla ruoaksi. Pikkulinnut, käärmeet, liskot, sammakot ja kilpikonnat ovat paikoin hävinneet maaseudulta. Ne ovat tärkeä osa ekosysteemiä myös laajoilla riisinviljelyalueilla, jolloin joudutaan entisestäänkin lisäämään runsasta maatalousmyrkkyjen käyttöä.

Muutos tilanteeseen on kuitenkin jo matkalla. Vietnamin kommunistihallinto on kieltänyt monien lintujen, sammakoiden ja matelijoiden myyynnin.

Kansainvälinen painostus, joka kanavoituu karhujärjestöjen kautta voi alkaa tehota myös karhujen rajuun kohteluun. Ensimmäiset karhut ovat Vietnamissakin päässeet jo piinastaan. Mutta tuhansia on vielä jäljellä vankiloissaan.

Myös Vietnamin vielä jäljelläolevia luonnonrikkauksia katsomaan saapuvat yhä lukuisammat turistit äänestävät ostopäätöksillään ja lompakollaan. Tämä kansainvälisen viihteen ja tiedonvälityksen ohella muuttaa Vietnamissa suhtautumista luontoon ja eläimiin väistämättä.

Riku Cajander