Etusivu
Karhuryhmä
Uutiset
Tapahtumat
AAF
Mistä on kysymys
Tue ja toimi
Tuotemyynti
Vinkkejä matkailijoille
Linkit
|
| Karhuryhmä - Artikkelit - arkisto 2007 |
2008
2007
2006
2004 |
|
2007 Jyväskylän ylioppilaslehti
Tuntematon joukkokärsimys.
Lue artikkeli >>> |
|
2/2007 Voima
Itkevien karhujen maassa
Kirjoittanut Riku Cajander
Lue artikkeli >>> |
|
Keskus toivoa täynnä - Einin artikkeli turvakeskuksesta:
|
Lähes yhdeksän vuotta sitten ensimmäinen
sepelkarhu, Andrew, saapui pienessä
häkissään syvästi ahdistuneena ja peloissaan juuri valmistuneeseen sepelkarhujen pelastuskeskukseen Sichuanin provinssiin, Kiinaan. Tällä hetkellä Animals Asia Foundationin
perustama pelastuskeskus tarjoaa uuden elämän 180 pelastetulle karhulle tuhansien karhujen odottaessa vielä armahdustaan kipua ja kauhua
täynnä olevilla karhutarhoilla Aasiassa. Kansanlääkkeenä käytettävä karhunsappi on syynä satojen sepelkarhujen kidutukseen karhutarhoilla, joissa lasketaan sappea elävistä karhuista. Vaikka synteettiset tuotteet ja yrtit ovat
tarjonneet vuosia sitten vaihtoehdon
karhunsapelle, tarhauksen kieltävien lakien puuttuessa karhujenjokapäiväinen kidutus tarhoilla jatkuu. Vietnamissa karhutarhaus on ollut laitonta vuodesta 2002, mutta tarhaus jatkuu edelleen täysin avoimena. |
Yksi keskuksen karhuista
Karhujen aitaus ja karhuja
|
Vuonna 1993 englantilainen Jill Robinson ei enää pystynyt seuraamaan vierestä karhujen
kärsimystä, vaan ryhtyi pitkäjänteiseen työhön karhujen pelastamiseksi. Animals Asia
Foundationin perustamisen (1998) seurauksena Chengdun Moon Bear Rescue Center aloitti toimintansa v. 2000. Tällä hetkellä 140 karhuille omistautunutta työntekijää pitää huolta jo vastaanotetuista karhuista ja tekee kaikkensa uusien pelastettujen karhujen hengissäpitämiseksi ja karhutarhauksen lopettamiseksi kokonaan. Vierailumme karhujen pelastuskeskukseen oli osa keskuksen tekemää tiedotustyötä ja tukeamme Suomen Animalian Karhuryhmän toiminnalle. |
Oppaamme, Rainbow-niminen chengdulainen mies kertoo, kuinka pelastuskeskukselle tullessaan karhut ovat lähes poikkeuksetta erittäin aggressiivisia ja stressaantuneita. Olemattoman pienten häkkien aiheuttamat kasvuhäiriöt ja pakkoliikkeet, sapenlaskuun käytettävän katetrin aiheuttama tulehtunut haava ja muut fyysiset ja psyykkiset vammat saavat osan karhuista makaamaan vain apaattisina pienen häkkinsä pohjalla. Nämä hiljaiset karhut ovat usein niitä, jotka eivät selviä paria ensimmäistä päivää pidempään ja jatkavat lepoaan pelastuskeskuksen pienellä karhujen hautausmaalla.
Max-karhu saapui pelastuskeskukselle verraten hyväkuntoisena eikä terveystarkastus antanut merkkejä tilan huononemisesta. Muutaman päivän kuluttua Max kuitenkin hiljaa menehtyi vaurioihinsa. Sepelkarhujen uskomaton kivunsietokyky ja karhutarhoilla suoritetut ammattitaidottomat toimenpiteet ja leikkaukset tekevät jokaisen karhun toipumisesta arvaamattoman. Juuri keskukseen saapuneille karhuille annetaan ensiapu ja tehdään terveystarkastus, jolloin kirurgisessa operaatiossa poistetaan katetri ja korjataan sen aiheuttamat kudos- ja sisäelinvauriot, hoidetaan karhun tassut, kynnet, korvat ja suu ja tarkistetaan kehon yleiskunto. Toimenpiteet ja tarkastus voivat kestää jopa kymmenen tuntia. Tassujen lihaan painautuneet kynnet, katetrin kiinnitykseen käytettyjen teräslankojen ja pinnien poistot sapesta ja sisäkudoksista, sekä suuret maksasyövän tai katetrin aiheuttamat kasvaimet ovat ikävän yleisiä hoidettavia.
|
Vierailijajoukko ensimmäisen AAF:n pelastaman
karhun Andrew`n haudalla. Eini Pesälä kuvassa
toinen oikealta
Andrew oli ensimmäinen AAF:n pelastama karhu, nukkui pois helmikuussa 2006
|
Toipuminen leikkausoperaatioista ja sopeutuminen uuteen elämään vievät karhusta riippuen kolmesta kuuteen kuukautta. Useimmilla karhuista on takanaan lähes kahdenkymmenen vuoden piina ja kidutus häkkinsä kaltereiden sisällä ilman mahdollisuutta liikkua, nuolla itseään, valittaa tai tuntea mitään muuta kuin tuskaa.
Pelastuskeskuksen käyttämä maa-alue, jossa pelastettujen karhujen aitaukset, suojat, eläinsairaala ja toimistotilat sijaitsevat, on lahjoitettu keskuksen käyttöön kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Toipumisjakson jälkeen karhut sijoitetaan noin kahdenkymmenen karhun ryhmissä keskuksen aitauksiin, joissa ne jatkavat karhunelämäänsä luonnolliseen kuolemaansa saakka. Kierrämme aitauksia seuraten hetken usean karhun askareita kiipeilytelineiden, uima-altaan tai koirille tarkoitettujen lelujen parissa. Osa karhuista kiertää pientä ympyrää aitauksen nurkassa tai heijaa päätään edestakaisin välittämättä edessään seisovasta vierailijaryhmästä. Karhutarhoilla opittu stereotyyppinen käyttäytyminen on usealle karhulle edelleen ainut tapa sietää tarhaelämän aiheuttamia traumoja ja turhautumista. Karhujen ruokinta-aika lähestyy ja saamme nähdä karhuille tarjoiltavan ravintoseoksen sekä jääkaapin, josta löytyy herkkuja sairaana oleville karhuille.
Sepelkarhujen herkkuihin kuuluvat hedelmät, kasvikset, hunaja sekä keskuksen karhuille nimenomaan valmistettu hedelmämehujää. Kesällä karhut pääsevät siirtymään bambumetsäksi nimettyyn aitaukseen, joka on täynnä kasvillisuutta muistuttaen mahdollisimman paljon karhujen luonnollista elinympäristöä. Bambujen taittuessa käydään kova kilpailu herkullisesta mehujäästä. Keskuksen tiloissa karhuilla on mahdollisuus toteuttaa lajille luonnollista käyttäytymistä, ja päiviin mahtuu myös paljon lempeää karhuniloa.
Kierroksen lomassa Rainbow kertoo meille sepelkarhun surkeasta tilasta luonnossa.
Huolimatta sepelkarhujen uhanalaisuudesta Kiinan ja Vietnamin alueella ja sepelkarhujen metsästyksen laittomuudesta karhutarhaus jatkuu ja uusia karhuja saapuu jatkuvasti tarhoille. Sepelkarhun pentu viettää ensimmäiset kolme vuotta elämästään emonsa seurassa oppien samalla elintärkeät taidot selvitäkseen itsenäisesti luonnossa. Useimmat karhutarhoille tulevat karhut ovat pieniä emoiltaan riistettyjä pentuja tai salametsästettyjä aikuisia karhuja, jotka ovat oppineet vain taidon sietää suunnattomia määriä kipua ja kauhua. Karhujen luontoon vapauttamisesta on luovuttu heti keskuksen perustamisen jälkeen. Yhdenkään karhun historiaa ei tunneta tarpeeksi tarkasti, jotta vapauttaminen olisi karhun selviytymisen kannalta turvallista.
Moon Bear Rescue Center rahoittaa toimintansa täysin lahjoitusvaroin, jotka tulevat yrityksiltä, yksityisiltä lahjoittajilta sekä vapaaehtoisilta toimijoilta ympäri maailman. Työntekijät koostuvat paikallisista toimeen koulutetuista ihmisistä, eläinlääketieteen ja eläintenhoidon ammattilaisista sekä vapaaehtoisista. Rainbow kertoo olleensa ensimmäisen vierailunsa jälkeen niin vaikuttunut pelastuskeskuksen toiminnasta, että halusi tehdä kaikkensa auttaakseen näitä karhuja ja keskuksen toimintaa. Hän ilmoitti keskukselle vapaaehtoisuudestaan ja on tällä hetkellä työskennellyt keskuksessa kaksi vuotta oppaana ja toimistotyöntekijänä.
Moon Bear Rescue Center toimii tiiviissä yhteistyössä Sichuanin hallituksen sekä muiden paikallisten eläin- ja luonnonsuojelujärjestöjen kanssa. Sichuanin hallitus ei enää myönnä uusia lupia karhutarhojen perustamiseen ja on myös solminut Animals Asia Foundationin kanssa sopimuksen 500 karhun vapauttamisesta. Suuresta työpanoksesta huolimatta vielä tuhannet karhut odottavat pelastustaan idän karhutarhoilla.
Suomen Karhuryhmä levittää tietoa karhutarhauksesta sekä kerää varoja AAF:n karhujenpelastustyölle Animalian lahjoitustilin kautta:
Nordea 101130-260629, viitenumero 219082
Lisätietoa:
www.aasiankarhutarhat.com
www.animalsasia.org
Eini Pesälä |
‹‹ Paluu edelliselle sivulle
|
Uutisia
31.1.2012
Karhunpentu
pelastettiin
Vietnamissa
21.1.2012
Taidevedokset
alessa!
28.12.2011
Kalenterit
alessa!
28.12.2011
Karhuryhmän
vuosikertomus
9.11.2011
Karhuryhmän
vuoden 2011-2012
tapahtumia
Lahjoitussumma
karhuille tammikuu
2012 mennessä:
61 742 €
Haluatko auttaa
karhuja?
Lue lisää
|
